Miten löysit tiesi Kalliolaan?
Olen harrastanut Kalliolassa joogaa jo vuosia sitten toimiessani kulttuurialan freelancerina. Minulle on aina ollut tärkeämpää seurata omia kiinnostuksen kohteitani kuin saavuttaa tietty elintason, joten minulla on harvoin elämässäni ollut varaa joogata joogakouluissa. Sen sijaan olen käynyt Kalliolassa ja yliopiston liikuntapalveluiden joogassa.
Monien mutkien jälkeen kouluttauduin joogaohjaajaksi päälle nelikymppisenä, joten tuttu ja hyväksi koettu Kalliola oli ensimmäinen paikka, johon laitoin sähköpostia kysellen mahdollisuutta opettaa. Oikeastaan vasta täällä opettamisen myötä olen kunnolla havahtunut siihen, miten loistava paikka tämä oikeastaan on! Rakastan Kalliolan lämmintä ilmapiiriä Keru-kaappeineen ja saa virkata -lankakoreineen.
En kaipaa joogaympäristööni luksusta, vaan nimenomaan avoimet ovet kaikenlaisille kulkijoille. Kalliolan tunneille kaikki voivat tulla omana itsenään.
Miten Kalliolan opetus eroaa muiden ryhmien ohjauksesta?
Opettajana arvostan sitä, että oppiminen on järjestetty kurssimuotoisesti. Kurssilla ryhmä rentoutuu toistensa seuraan ja tukee toisiaan, uskaltautuu vähitellen ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja kehostaan. Lisäksi opettaja voi paloitella juuri tälle ryhmälle mielekkään oppisisällön sopiviksi annoksiksi monen seuraavan tunnin ajalle: kaikkea ei tarvitse oppia tässä nyt heti, vaan taitoja voi vähitellen kasvattaa ja syventää.
Toisin kuin drop in -tunneilla, kurssia opettaessaan näkee oppilaiden vähittäisen edistymisen. Parhaimmillaan oppilaat käyvät samalla viikkotunnilla jopa vuosia – silloin voidaan oikeasti puhua jo opettaja-oppilassuhteesta ja siitä, että pelkän liikkeen lisäksi tullee oppineeksi myös paljon muuta: omaan kehoon ja mieleen suhtautumista, tunteiden säätelyä, pitkäjänteisyyttä, armollisuutta.
Mikä jooganopetuksessa on mielenkiintoisinta?
Tässä työssä voi soveltaa kaikkea oppimaansa, joka ikistä oivallusta! Työskentelin pitkään akateemisella alalla töissä, joissa oli harvoin mahdollista hyödyntää vaikkapa filosofiasta mukaan tarttuneita kysymyksenasetteluita. Joogaa ohjatessa sen sijaan tarvitsen kaiken: anatomian vaihtoehtoisine koulukuntineen, tiedon kehojen yksilöllisyydestä niin kudosrakenteen kuin reagoinnin tasolla, tiedon kuntoutumisen vaiheista ja psykologisen voimaantumisen tärkeydestä kehon takaisin kivulta valtaamisessa, tiedon oppimisesta ja asiantuntijuuden kehityksestä, kysymykset mind-body -suhteesta ja kehollisuudesta, etiikan ja estetiikan, tunteiden säätelyn teorian.
On palkitsevaa huomata, miten oppilaiden toiveissa alkavat kuulua heitä oikeasti omassa kehossaan ja liikkumisessaan askarruttavat seikat. Ja miten kysymykset muuttuvat, kun harjoituksen myötä oman kehon, liikkeen ja hengityksen hahmottaminen tarkentuu. Mutta ensin pitää saada vastaus ensimmäisiin akuutteihin kysymyksiin, oli niissä sitten kyse niskahartiaseudun kiristyksestä tai alaselän kipeytymisestä.
Minulle on tosi tärkeää vastuuttaa kurssilaisia omasta oppimisestaan, koska oppimistulokset ovat ihan erilaisia silloin, kun opiskelee omasta tiedonjanostaan käsin. On mielenkiintoista, mikä saa ihmisen suuntaamaan aktiivisesti oppimistaan sen sijaan että hän vain tulisi paikalle ja suorittaisi opettajan kammiossaan etukäteen suunnittelemat ja tuntilaisille näyttämät liikkeet. Joillekin riittää, että sanoo ääneen, ettei tässä olla oppimassa asanoita vaan tutustumassa omaan kehoon, hengitykseen ja mieleen: asanat ovat vain apuvälineitä, joiden avulla voi oivaltaa yhtä sun toista tavastaan kohdella itseään. Toisten on huomattava, että helpoksi kuviteltu oli vaikeaa tai että mahdottomaksi kuviteltu olikin mahdollista. Ja ehkä joidenkin on vain saatava riittävän kauan työskennellä samassa ryhmässä, jotta sen tuella on turvallista kiinnostua omasta elämästään ja sen yksityiskohdista.
Kun joogatunnilla uskaltaa toivoa tunnille itseään askarruttavaa teemaa, ollaan jo voiton puolella oman harjoituksen ja elämän suuntaamisessa!
Tämänhetkinen mottosi?
”Kukaan ei ole toivoton eikä kukaan ole valmis.” Saan tästä ajatuksesta valtavasti voimaa kouluttautuessani eteenpäin liikunta-alalla; en ole nuori, notkea, taitava enkä erityisen rohkeakaan mutta minulla on lupa olla kiinnostunut liikkumisesta, terveydestä ja palautumisesta. Olen kaukana valmiista – mutta toisaalta myös kaukana itsetuomitusta toivottomuudesta. Samaa uteliasta ja takertumatonta asennetta toivon pystyväni välittämään joogatunneillani.
Haastattelu: Terttu Mylläri
Opettajan kurssit: