Kansalaisopistojen osallisuusopas

Osallisuutta on kokemus yhteisöön kuulumisesta. Yhdessä tekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä. Yhteisöllisyys kannustaa näkemään asiat laajemmasta näkökulmasta ja oppimaan toisilta. Toteutuakseen yhteisöllisyys vaatii avointa ja turvallista vuorovaikutusta. Alueellisessa opistotyössä yhteisöllisyys on verkostoitumista paikallisten toimijoiden kanssa, yhteisöjen luomista ja yhdessä oppimista. Työ on yhteisötyötä, jossa pyritään aktivoimaan ja voimaannuttamaan yhteisön jäseniä osallistumaan aktiivisesti oman lähiympäristönsä kehittämiseen.

Tuntiopettaja: “Yhteisöllisyyttä ja hyvää vuorovaikutusta vahvistaa kurssin tavoitteiden ja odotusten selkeä kommunikointi, kurssin aikana dialogin vaaliminen ja jatkuvan palautteen mahdollistaminen sekä kannustaminen yhteisölliseen oppimiseen ja tiedon jakamiseen ryhmätöissä ja keskusteluissa.”

Taiteen ammattilainen: “Yhteisötaide parhaimmillaan voi olla keino kohdata ja olla läsnä, vaikka vain pienen maalaushetken verran. Taide voi olla keino kokea olevansa merkityksellinen osa jotain suurempaa kokonaisuutta ja vahvistaa tunnetta omasta toimijuudesta.”

Jo laki velvoittaa vapaata sivistystyötä tukemaan aktiivista kansalaisuutta ja demokratiaan kasvattamista. Tämän toteutuminen vaatii hierarkkisten rakenteiden ja ylhäältä tulevan ohjaamisen purkamista. On tärkeää pohtia, miten taata asiakkaille aito kokemus osallisuudesta ja vaikuttamisesta, sillä ilman sisäistä kokemusta osallisuus jää näennäiseksi. Yksilön toimijuuden korostaminen antaa hänelle mahdollisuuden olla aktiivinen toimija omassa oppimisessaan. Toimijuutta voi tukea auttamalla yksilöä sanoittamaan ajatuksiaan sekä tekemään itse suunnitelmia ja päätöksiä suhteessa toiminnan tapoihin ja sisältöön. Kokemus vaikuttamisen mahdollisuudesta motivoi aktiiviseen kansalaisuuteen ja edistää sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kestävää yhteiskuntaa.

Erityisryhmiä kohtaava koulutusasiantuntija: “Otan ihmisen vastaan ihmisenä. Ei ongelmien kaivamista esiin. Niihin voi etsiä vastauksia myöhemmin. Katso häntä silmiin, hymyile ja ota vastaan kuin perheenjäsenen. Kuuntele ja ohjaa. Ensisijaisesti kohtaa. Ota vastaan mielentila. Asiat pitää tehdä pikkuhiljaa. Ihan vaan istutaan alas ja katsotaan, mikä on tilanne. Ei tyyliin “olemme luoneet tällaisen koulutusohjelman”. Toiminnan on oltava ketterää. Asiat voidaan suunnitella hyvin ja pitkälle, mutta se näyttäytyy kohdattaville, kuin ne tapahtuisivat siinä hetkessä.”

• Yhteisötaide ja sen erilaiset variaatiot, joista yksi kartoitti osallistujien toiveita paikallisesta koulutustarjonnasta. Osallistujat saivat maalata omaa toivettaan vastaavan symbolin tauluun, joka valmiina taideteoksena muodosti kokoelman erilaisia symboleita.
• Osallistavat menetelmät, kuten helmiäänestys ja pöytäliinaan piirtäminen
  • Helmiäänestys: Purkit on nimetty ainealueittain. Osallistujat saavat laittaa helmen siihen purkkiin, jonka mukaista toimintaa toivoisivat alueelleen.
  • Pöytäliinaan piirtäminen (learning cafe): Työpajaan osallistuva ryhmä piirtää, kuvittaa tai kirjoittaa pöytäliinaan toiveitaan lähialueensa harrastamismahdollisuuksista.
• Nopea reagointi kurssien jatkotoiveisiin ja uusiin ideoihin.
• Vaihtoehtojen tarjoaminen toiminnassa kurssin aikana: ennalta määrätyt raamit mutta joustavuus niiden sisällä.
• Kohtaaminen esimerkiksi jalkautuvalla tai liikkuvalla työllä.
  • Kohtaavan työn välineenä esimerkiksi värityskirjat.
  • Kohtaamistilanteissa avoin, joustava ja herkkä havainnointi, jotta yksilön ja yhteisön erityispiirteet voidaan parhaalla mahdollisella tavalla huomioida.

Tämä peli on työkalu omien etuoikeuksien tunnistamiseen ja kohtaavan, alueellisen opistotyön laadun parantamiseen. Omien etuoikeuksien tunnistaminen on tärkeää, kun kohdataan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Se auttaa ymmärtämään, miten omat kokemukset ja resurssit voivat poiketa merkittävästi niistä, joilla on vähemmän etuoikeuksia. Se auttaa tunnistamaan myös näkymättömiä rakenteita ja etuja, jotka voivat vaikuttaa vuorovaikutukseen. Ymmärtämällä ja kunnioittamalla paremmin toisiamme edistämme myös osallisuutta.

Itsenäisessä pohdinnassa väittämät toimivat itsereflektion välineenä. Ryhmätehtävänä peli voi soveltua henkilöstökoulutukseen tai kokoukseen. Ihmiset asettautuvat riviin. Väittämän sopiessa omaan kokemukseen tulee ottaa yksi askel eteenpäin. Otetut askeleet kertovat etuoikeuksien määrästä. Istualtaan pelin voi toteuttaa pisteytysmenetelmällä, jossa väittämän sopiessa itseensä saa yhden pisteen. Täydet pisteet tarkoittavat, että henkilö on jokaisen väittä-män suhteen etuoikeutettu. Pisteitä ei tarvitse jakaa ryhmälle. Harjoituksen jälkeen voidaan keskustella sen herättämistä ajatuksista.

• Vanhempasi ovat sanoneet sinulle, että olet kaunis, älykäs ja kykenevä.
• Vanhempasi ovat kannustaneet sinua opiskelemaan yliopistossa.
• Olet saanut tukea tai kannustusta käsillä tekemiseen, liikkumiseen tai kielten opiskeluun.
• Et ole koskaan yrittänyt muuttaa ulkonäköäsi tai käyttäytymistäsi välttääksesi tuomitsemisen tai naurun.
• Olet asunut lapsuuden alueella, jossa pystyit leikkimään turvallisesti ilman valvontaa.
• Et ole juurikaan nähnyt televisiossa oman luokkasi, ihon värisi, sukupuolesi, seksuaalisen suuntautumisesi tai vammasi mukaisia henkilöitä halventavissa rooleissa.
• Olet tutkinut esivanhempiesi kulttuuria peruskoulussa.
• Sinulle on tarjottu hyvää työtä ystävän tai perheenjäsenen kautta.
• Et ole koskaan joutunut jättämään ateriaa väliin, koska sinulla ei ollut tarpeeksi rahaa ruoan ostamiseen.
• Pystyt liikkumaan paikasta toiseen ilman apuvälineitä ja ilman, että liikkumista tarvitsee huomioida oman kehollisuutesi kautta.
• Et ole koskaan tuntenut oloasi epämiellyttäväksi taustaasi (kuten ihonväri, kehollinen ja psyykkinen kyvykkyys, luokka, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen) liittyvästä vitsistä.
• Olet käynyt useissa maksullisissa harrastuksissa.
• Krooninen terveysongelma ei ole rajoittanut mahdollisuuksiasi.