Olen Terhi Korkiakangas, psykologian tutkija, kouluttaja, kirjoittaja ja runo-ohjaaja.
Koulutukseltani olen psykologian tohtori ja olen toiminut tutkijana sekä luennoitsijana kolmessa Lontoon yliopistossa. Erikoisalani on vuorovaikutuksen tutkimus, erityisesti autismikirjon lasten kommunikaatio sekä leikkaussalien hoitohenkilökunnan työskentely. Vuonna 2018 julkaisin Routledgen kustantamana kirjan, joka käsittelee autististen lasten katsekontaktia ja multimodaalista vuorovaikutusta. Olen myös kouluttanut leikkaussalien henkilökuntaa Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Viimeiset viisi vuotta asuin Kaliforniassa, missä elävä kiinnostus runouteen ja sanataiteeseen tutustutti minut runo- ja kirjallisuusterapian maailmaan. Erityisosaamiseeni kuuluu runoterapeuttinen lähestymistapa, joka tarjoaa välineitä elämäntilanteiden ja tunne-elämän tukemiseen, kuten surun ja menetyskokemusten prosessointiin. Kalliolassa opetan runon ja vapauttavan ilmaisun soveltamista henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Runo tarjoaa väylän ilmaista vaikeita kokemuksia. Esimerkiksi ihmissuhteiden menetykset, läheisen tai lemmikin kuolema, vakava sairastuminen, lapsettomuus, työuupumus tai maahanmuutto ovat kokemuksia, jotka sisältävät muutoksia, surua ja luopumista, joista ei ole aina helppo puhua. Kun luemme runon, joka koskettaa tunteita, joita itsekin jaamme, koemme olevamme vähemmän yksin. Kun kirjoitamme omaa runoa, sivu tarjoutuu kuulijaksi ja luo tilaa kokemuksen käsittelyyn. Kun rohkaistumme jakamaan kirjoittamamme runon, kohtaamme vertaistukea, joka vahvistaa tunteittemme merkitystä. Tulemme hiljalleen tietoisemmiksi itsestä osana laajempaa inhimillistä kokemusta.
Löysin runon ja tarinan parantavan voiman jo pienenä. Vaikka en vielä tiennyt runoterapian olemassaolosta, nuoruusvuosina kirjoitin runoja ja novelleja työstääkseni monenlaisia tunteita. Opetustapani on integroiva: otan huomioon vuorovaikutukselliset, psyykkiset ja keholliset prosessit, kehityspsykologisen ymmärtämisen sekä runoterapeuttiset ja luovan kirjoituksen menetelmät. Lisäksi minulla on hypnoterapiakoulutus ja kiinnostus somaattisten, kehollisten kokemusten käsittelyyn. Runoa soveltavissa työpajoissani ei keskitytä pelkkiin sanoihin, vaan myös omiin kehotuntemuksiin. Esimerkiksi runon kuvakieli voi tuntua vatsanpohjassa tai saada ihon kihelmöimään. Runo muuttuu eläväksi ja viestii siitä, miten mielen tiedostamaton osa tulkitsee kuulemaansa. Työpajoissani ei keskitytä runoihin kaunokirjallisina tuotoksina tai tarjota kritiikkiä. Sen sijaan keskitytään oman kokemusmaailman tarkasteluun ja itseilmaisun kehittämiseen, ja pyritään löytämään toivoa ja luottamusta elämään.
Työn ulkopuolella olen taaperoikäisen tyttären äiti kaksikielisessä, kahden kulttuurin perheessä. Äitiys ja kiintymyssuhteet ovat minulle tärkeitä teemoja, joita käsittelen omissa runoissani. Ensimmäinen runoteokseni pohjautuu raskaudenaikaisen menetyksen kokemukseen, jossa yhdistyvät kehollisuuden ja tyttäryyden kokemusten pohdiskelu. Olen myös kokenut traumaattisen synnytyksen ja elänyt läpi äidin ja vauvan erotilanteen vastasyntyneen tehohoidon vuoksi. Puhun mielelläni näiden kokemusten käsittelemisen tärkeydestä.