Kalliolan kansalaisopisto – laadukasta opetusta jo vuodesta 1920

Etusivu / Opettajat / Sonja Korkman

Sonja Korkman

Kuka olet? Kuinka olet löytänyt tiesi Kalliolaan?

Olen Sonja Korkman, laulupedagogi ja kuoronjohtaja.

Päädyin Kalliolaan kolme vuotta sitten kuultuani, että Arjen laululle tarvittiin uutta kuoronjohtajaa. Ehdotin itse myös muutamia laulukursseja siihen kaveriksi, ja opetan laulua myös henkilökohtaisesti ja ryhmässä.

Kerro Arjen laulusta

Arjen laulu on hauska ja rempseä porukka, joka laulaa kaikenlaisia kuoro-ohjelmistoja. Arjen laulun erikoisuus on se, että pidämme yllä työväen laulukulttuuria. Kuoro on perustettu yli 65 vuotta sitten ja meillä on ainakin yksi jäsen, joka on ollut mukana alusta asti! Joka vuosi tulee mukaan myös uusia jäseniä.

Meillä on usein meneillään jokin teema. Sisällissodan muistovuonna lauloimme sisällissodan aikaisia lauluja, sitä seurannut teema taas oli rauha. Tänä syksynä teemana on Helsinki. Laulujamme ovat esimerkiksi Leevi and the Leavingisin “Jos Helsinki on kaunis” ja Hectorin “Nukkuva Stadi”.

Meillä on vuosittain joulukonsertti ja kevätkonsertti, joka sijoittuu usein vapun tienoille, mikä sopiikin hyvin yhteen työväenlaulujen kanssa. Meillä on ollut paljon slangilauluja, sekä muuten työväestön arkea ja kaupungin elämää sivuavia lauluja. Osallistumme myös erilaisiin kuorotapahtumiin.

Minkälaisia muut laulutuntisi ovat?

Laulutekniikkakurssit on rakennettu niin, että ryhmätunnit ovat johdanto, jossa käydään läpi kaikille yhteistä asiaa laulusta ja laulutekniikasta.

Henkilökohtaisessa opetuksessa taas käydään läpi yksilökohtaisia asioita ja integroidaan ryhmätunneilla opittuja asioita oppilaan omaan laulamiseen. Eli ensin ryhmätunti, ja siitä jatketaan henkilökohtaiseen.

Ne täydentävät tosi hyvin toisiaan, eikä yksityistunteja tarvitse käyttää yleisten asioiden opettamiseen, vaan voi keskittyä juuri siihen, mikä on erityistä juuri sille ihmiselle.

Keitä tunneillasi käy? Onko kuoroon pääsyvaatimuksia?

Tunneilla käy ihmisiä laidasta laitaan. Kaksikymppisistä kahdeksankymppisiin — ja päälle. Kuorossa on laaja ikähaitari ja se on tosi hauskaa, iällä ei ole merkitystä. Kuoroon ei ole myöskään mitään vaatimuksia tai koelaulua eikä tarvitse osata nuotteja.

Laulutekniikkatunneilla käy sekä niitä, jotka ovat treenanneet laulua aikaisemmin että niitä, jotka eivät ole koskaan aiemmin laulaneet.

Minkälainen opettaja olet?

Olen kannustava, enkä aliarvioi oppilasta. En ole millään lailla ankara opettaja, mutta olen sillä tavalla ehkä vaativa, että ajattelen, että jokainen voi kehittyä.

Pyrin haastamaan sopivasti, suhteessa oppilaan omaan tasoon ja hyvällä fiiliksellä. Pyrin opiskelijalähtöisyyteen, niin että oppilaat voivat toivoa omia biisejä ja henkilökohtaisilla tunneilla pystyy räätälöimään yksilön mukaan toiveet ja tavoitteet. Ryhmässä henkilökohtaisen opetussuunnitelman toteuttaminen on toki vaikeampaa, mutta otan jokaisen oppilaan tosissaan ja pyrin viemään oppimista niin pitkälle kuin oppilaasta itsestä tuntuu hyvältä.

Voiko kuka tahansa opiskella laulamista?

Joskus joku iäkkäämpi henkilö on saattanut sanoa, että ”minä olen jo yli 80-vuotias, en minä enää voi opiskella.” Minä sanoin siihen, että minun kurssillani on saman ikäisiä, jotka ovat edistyneet vallan hyvin. Ei ole koskaan liian myöhäistä oppia uusia taitoja.

Eri ikäisillä on erilaisia haasteita. Jotkin asiat voivat olla helpompia nuorempana. Kun on enemmän elämänkokemusta, jotkut toiset asiat voivat olla helpompia. Se, onko jokin helppoa vai vaikeaa riippuu ihan omista standardeista ja siitä, mikä on itselle tuttua tai vierasta.

Oli sitten kuinka pitkällä tai alussa hyvänsä, jokainen on yhtä lailla keskellä prosessia. Minä olen opiskellut laulua 25 vuotta, ja minulla omat juttuni, joita treenaan ja joissa en ole vielä niin hyvä.

Pitäisi unohtaa kaikki sellainen, että onko joku hyvä tai huono. Jokainen on menossa jossain vaiheessa oppimismatkaansa ja jokaisella on oma polkunsa. Sen seuraaminen opettajana on kiehtovaa, ja siinä oivaltaa koko ajan itsekin.