Kalliolan kansalaisopiston keramiikkakurssilla savesta syntyy niin mukeja, teepannuja kuin uusia oivalluksiakin. Monelle kurssi on ennen kaikkea paikka, jossa voi irrottautua arjesta ja keskittyä tekemiseen käsillä. Ystävykset Johanna ja Laura ovat käyneet Kalliolan keramiikkakursseilla noin neljän vuoden ajan. Kurssille hakeutuminen lähti Lauralla kiinnostuksesta kokeilla jotain uutta ja Johannalla halusta palata pitkän ajan jälkeen keramiikan pariin. Kurssipaikan saaminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys.
“Meillä on käynyt niin tuuria, että on oikeasti päässyt, koska kurssit ovat todella suosittuja ja täyttyvät melkein heti”, Laura kertoo.
Molemmat ovat käyneet samassa perjantairyhmässä jo vuosia. Perjantai-iltojen kurssista on muodostunut tärkeä osa arkea.
“Se on ollut tosi hyvä systeemi. Ei tarvitse miettiä, että jääkö työasiat pyörimään viikonlopuksi mieleen. Pystyt nollaamaan viikon täysin keramiikan parissa”, toteaa Johanna.
Ideoita riittää jatkuvasti
Vuosien aikana tekeminen on vienyt mukanaan. Taustalla näkyy myös kiinnostus uuden oppimiseen. Johanna on tehnyt esimerkiksi teepannun ja mukin valumuotteja sekä opetellut niiden tekemistä varten 3D-mallintamista. Viime aikoina molemmat ovat osallistuneet myös erillisille tekniikkakursseille, kuten paperiposliinikurssille.
”Koko ajan tulee ideoita, mitä haluaisi vielä kokeilla ja tehdä. Onneksi pidemmillä kursseilla ehtii tekemään vaikka mitä, ja sitten voi kokeilla erilaisia tekniikoita lyhyemmillä kursseilla”, toteaa Johanna.
Kalliolan kansalaisopiston keramiikkakurssit jakautuvat lukukauden kestäviin kursseihin, joissa kokoonnutaan kerran viikossa muutaman tunnin ajaksi keramiikan pariin sekä lyhyempiin kursseihin, joissa keskitytään tiettyyn tekniikkaan tai aiheeseen. Kursseilla opetellaan erilaisia käsinrakennus- ja koristelutekniikoita sekä tutustutaan saven, lasitteiden ja muotoilun mahdollisuuksiin. Kursseilla voi tehdä käyttöesineitä, taide-esineitä ja kokeilla erilaisia työskentelytapoja.
”Tämä on vähän kun joku addiktio. Kun johonkin vähän höyrähtää, niin sitten höyrähtää ”, Johanna naurahtaa, kun heiltä kysytään, mikä on saanut jatkamaan keramiikkaa näin pitkään.
Epätäydellisyyden hyväksymistä ja yhdessä tekemistä
Keramiikka opettaa myös kärsivällisyyttä. Erilaiset savet käyttäytyvät eri tavalla ja esimerkiksi polton jälkeen savi kutistuu alkuperäisestään aina hieman. Oma jännityksensä on myös lasittaminen: minkälaisen sävyn lasite ottaa lasituspolton jälkeen ja miten se reagoi saven kanssa.
”Se minkä kanssa vielä työskennellään, on se, että hyväksyy myös omalta työltä epätäydellisyyden. Täydellisyyden tavoittelusta irti päästäminen on jatkuva prosessi”, toteaa Laura.
Keramiikkakursseihin vaikuttavat myös monipuoliset opettajat, jotka kannustavat kokeilemaan eri opettajien kursseja. Kalliolan kansalaisopistossa opetti kevätlukukaudella 2026 noin kymmenisen keramiikan opettajaa ja ammattimaista keraamikkoa, joilla kaikilla on omat tapansa opettaa ja käsitellä savea.
Kurssit ovat myös omia pieniä yhteisöjä. Parhaimmillaan samalla kurssilla saman opettajan ja osittain samojen kurssilaisten kanssa vietetään vuodesta toiseen arki-iltoja.
”Kävin Kalliolan kansalaisopistossa jo vuosia aikaisemmin, mutta nyt viimeisimmät neljä vuotta olen ollut Samin perjantaikursseilla, ja voin kyllä luokitella meidät jo ystäviksi, toteaa Johanna.
Vaikka kurssilaiset tulevat hyvin erilaisista taustoista, niin yhteinen intohimo ja kiinnostus keramiikkaan yhdistää kurssilaisia. Toisten kanssa voi jakaa ideoitaan ja onnistumisia – sekä jättää arjen kiireet taakseen.